LUMITURVALLISUUSKURSSI 2 LAPPHAUGEN

Tämän kauden vapaalaskureissut eivät ole ottaneet onnistuakseen. Jouluna sää oli niin kehno, että emme lähteneet Lyngeniin. Monenlaista muuta suunnittelin koko alkutalven, mutta jutut vaan kuivuivat kasaan. Olisin halunnut viedä osaamistani eteen päin ja tehdä vaativampia laskuja. Minun fyysinen kunto ei tällä kaudella ollut semmoinen, että olisin pystynyt siihen. Lopulta varastin paikan lumiturvallisuuskurssille. Ajattelin, että siinä pääsen vuorille, mutta se ei ole niin raskasta fyysisesti.

Kurssi järjestettiin lähellä Narvikia Lapphaugenissa. Matka sinne oli aikamoinen. Kyselin muiden kurssilaisten reissusuunnitelmia, mutta en saanut vastauksia. Ainoa mahdollisuus oli ajaa sinne yksin Kittilästä. Pohjoiseen olin menossa junalla, mutta Tikkurilan asemalla oli ilmoitus, että rata on poikki Tampereella. Kiskoilla oli rekka ja raideliikenne sekaisin, joten en uskaltanut hypätä junaan vaan ostin asemalla lentoliput Rovaniemelle samalle päivälle.

Seuraavana aamuna lähdin aikaisin ajamaan ja pysähdyin matkalla Kolarissa, Kiirunassa, Abiskossa, Rikgränsenissä ja Narvikissa. Kunnon turistikierros siis. Perillä Lapphaugenissa turiststasjonilla odotti kiva mökki, josta sain oman huoneen.

Kurssi oli Mountainguide Finlandin järjestämä ja sen veti Jussi Muittari. Meitä kurssilaisia oli kuusi. Meillä oli tosi kiva porukka ja kaikki osasivat laskea hyvin. En ollut muuta ajatellutkaan, sillä kyseessä oli jatkokurssi.

Sää ennustus näytti kurssin ajaksi aivan kaameaa keliä. Vettä piti sataa joka päivä. Vaikka välillä keli oli sinkissä, oli se paljon parempi kuin kuvittelin.

Majoitus oli tosi hyvä ja oli kiva, että mökit eivät olleet aivan täynnä.

Päivä yksi spanstinden

Heti kurssin aluksi kävimme tutustumassa lähivuoreen Spanstindeniin. Teimme siinä kaksi maltillista nousua puurajan tuntumassa. Laskujen jälkeen jäimme ulos tekemään etsintäharjoituksia. Lopulta koko päivä meni monot jalassa ja, vaikka skinnailua tuli vähän, oli minulla iltapäivällä energiat aika vähissä. Sen verran intensiivistä meno oli.

Minulle ei tullut sen kummemmin kokemusta Spanstindenistä, mutta se on alueen yksi suosituimmista skinnailupaikoista. Vuori nousee korkealle ja sieltä on hyvät maisemat. Siitä löytyy netistä hyvin tietoa ja esimerkiksi parkkipaikka sijainti.

Mikä olisikaan lumiturvallisuuskurssi ilman kuopan kaivamista? Meillä oli puhetta, että on hyvä ymmärtää, miten lunta tutkitaan, mutta vapaalaskijalle kuopan kaivaminen ei välttämättä tuo lisää infoa.

Lasku meni pääasiassa varjossa, mutta auringon säteitä näkyi kauniisti paikoitellen.

Päivä kaksi trosen

Aamupäivällä meillä oli teoriaa, jonka jälkeen lähdimme Trosenille. Auton sai lähtöpaikan viereen levikkeelle. (Tie on vilkas, joten lävikkeen löytäminen ilman tarkempia tietoja voi olla hakalaa. Edessä päin on toinen isompi levike, jossa sai käännettyä auton.) Kalliossa oli matalampi kohta, josta pääsi aloittamaan skinnailun. Lähtö oli lähellä mastoa.

Meillä jatkui kurssiin liittyvä opiskelu ja kaivoimme matkalla kuoppia ja tutkimme lunta. Päivän sääennuste oli luvannut tuhnuista säätä, mutta aurinko paistoi ja oli kiva olla vuorella. Ylempänä käännyimme tuulen ja lumipakan vuoksi. Oli oikein kiva laskea. Sen kummempaa arviota en osaa antaa paikasta laskemisen näkökulmasta.

Leirintäalue, jonka läheisyyteen parkkeerasimme autot.

Nousimme pidempää reittiä ja vasemmalta puolelta löytyi lumivyöry.

Siitä se aaltopellin hiihtäminen alkoi ja vain pahemmaksi meni.

Päivä kolme trondfjellet

Nousua 944 kokonaismatka 12 km ja aikaa meni 5 tuntia.

Oli luvattu hyvää säätä aamupäivään, joten tästä päivästä tuli laskemisen ja retken suunnittelun kannalta pääpäivä. Starttasimme heti aamusta. Auton sai parkkiin leirintäalueen viereen ja siitä lähdimme nousemaan kelkka-uraa.

Meillä oli kaksi vaihtoehto laskulinjaksi. Päätimme, että kävisimme katsomassa, miltä jyrkempi vaihtoehto näyttää ja arvioimassa lumivyöryn riskiä. Tämä oli hyvä valinta, sillä seinämällä oli lumivyöry, joten sitä kautta emme laskisi. Kiersimme hieman pidempää kautta toppia kohden.

Ylempänä lumi muuttui kovaksi ja lopulta aaltopelliksi. En ole koskaan noussut niin isossa aallokossa. Nousu meni kuitenkin varsin helposti, mutta laskemisen kanssa olikin haasteita. Laskulinja oli tosi epätasainen. En tiedä olisimmeko päässeet tätä linjaa pitkin edes ylös, vaikka tämä puoli oli loivempi. Näkyvyys kerkesi muuttua huonoksi ja laskin tosi varovasti. Silti kaaduin pari kertaa. Puurajassa onneksi hieman helpotti. Loppumatka meni vauhdikkaasti kelkkauraa kiitäessä.

Retken aikana tehtiin lumiturvallisuuteen liittyviä päätöksiä ja keskusteltiin asioista. Sen vuoksi etenimme rauhallisesti. Iltapäivällä jatkoimme majapaikalla keskusteluita retkeen ja kurssiin liittyen.

Aamulla pyry oli aikamoinen ja laskumotivaatio alhaalla.

Lunta oli juuri hyvin ja maastonmuodot olivat leikkisiä.

Letkassa ajaminen ei ollut niin paha kokemus kuin luulin. Ehkä pyry oli jo vähän laantunut

päivä neljä fossheim

Aamulla majapaikan pihalla tuuli aivan vietävästi. Lumi pöllysi ja ulkona olisi tarvinnut laseja. Majapaikan emäntä kertoi, että oli tullut suositus, että olisi hyvä pysyä kotona. (En tiedä, kuinka virallinen suositus se oli.)

Miellä oli kaksi laskupaikkaa katsottuna valmiiksi, jotka voisivat olla tuulelta suojassa. Lopulliseen paikan valintaan vaikutti se, että toisen paikan vieressä oli luultavammin aurattu autoille parkkipaikat. Saimme autot parkkiin lähelle siltaa, jonka toisella puolella olivat pellot ja siitä hiihtelimme oikean kautta kohti laskupaikkoja.

Nousu oli varsin helppo ja lopulta päädyimme pikkuisin mökkeröisen luo, josta päätimme laskea alas. Lumi oli helppoa laskea ja se vain parani, mitä lähemmäksi puuraja tuli. Saimme kaikki hyvät laskut ja päätimme lähteä saman tien takaisin ylös päin. Tällä kertaa emme kuitenkaan nousseet aivan yhtä ylös. Lasku oli taas oikein kiva.

Alhaalla laitoimme vielä skinit kiinni ja hiihdimme autoille. Meillä oli suunnitelmana pitää pieni loppuyhteenveto majapaikalla, mutta se jäi tosi lyhyeksi, sillä ajokeli oli heikko. Oli hyvä päästä kotimatkalle.

Olin suunnitellut, että ajaisin Kilpisjärvelle ja jäisin siihen yöksi. Tie oli kuitenkin kiinni. Netistä näki, että Ruotsin kautta ajaessa täytyisi ajaa koloniassa. Se tarkoittaa, että edellä menee aura-auto ja sen jälkeen autot tulevat letkassa. Kilpisjärven tie aukeni juuri silloin, kun olin lähdössä, mutta pidin tien auki pysymistä epävarmana. Päätin suunnata Ruotsiin. Noin kaksikymmentä kilometriä ennen rajaa oli puomi. Odottelin siinä vartin parin rekan takana, kunnes pääsimme lähtemään ilman aura-autoa. Tie oli varsin hyvä lukuun ottamatta viimeistä viittä kilometriä ennen rajaa.

Riksussa jouduin odottamaan kolonan liikkeelle lähtöä 45 minuuttia. Siinä välissä tuli pissahätä, joten kävin pissalla auton edessä. Onneksi minun edessä oli rekka. En usko, että edellä olevasta autosta näki juuri mitään. Mutta enpä ennen ole pissannut keskelle valtatietä. Lopulta, kun pääsimme liikkeelle, rekat ajoivat ensin ja pikkuautot tulivat perässä hätävilkut päällä. Kolonia-ajoa kesti Abiskoon saakka ja sen jälkeen lumipyrystä ei ollut ongelmaa. Ajoin suoraan Kiirunaan ja pidin siinä pienen ruokataoun. Lopulta olin kotona puolen yön jälkeen. Olipa ajo!

Alue ei tullut kovin tutuksi ja laskut olivat, mitä olivat. Se ei kuitenkaan ollut tämän reissun pointti. Oli ihanaa päästä suksille ja hiihdellä rauhallisessa metsässä. Yhdessä topissa tuli myös käytyä. Lyngen on tutumpi, joten sinne on helpompi palata, mutta eiköhän tuollakin suunnalla tule vielä joskus käytyä.

Majapaikka oli oikein mukava. Minulla oli sieltä ostettu ruokapaketti, joten oli oikein lomafiilis, kun ei tarvinnut kokkailla. Lumiturvallisuuskurssi oli hyvä ja voin suositella sitä kaikille ja pidin kouluttajasta. Opin lisää skiniladun tekemisestä ja laskemisesta lumella, jossa on kansi. Latasin puhelimeen kartta- ja sääpalveluja, jotka ovat käteviä ja joista on varmasti hyötyä reissujen suunnittelussa.

Vaikka kurssista on jo joitain viikkoja, en tiedä, miten se vaikuttaa laskemiseeni. Paikat, joissa laskimme, olivat aika loivia ja teimme päätöksiä tosi konservatiivisesti. En tiedä, miten viedä oppimani asiat käytäntöön. Liikun ja lasken paljon vyörymaastossa. En tiedä, olenko liian huoleton ja teenkö tyhmiä ratkaisuja. On jotenkin vaikea viedä saamaani oppia käytäntöön, sillä pääasiassa koen oloni turvalliseksi vuorilla. Kun vertaan omaa päätöksen tekoa kursseilla tehtyihin päätöksiin, ovat ne erilaisia. Ristiriita niiden välillä on suuri.