TEEMANA VANHAT TUTUT

Käydyt paikat Blåbärtinden, Rasmustinden, Istinden ja Sörfjelltinden

Meidän piti viettää pääsiäinen Lyngenissä, mutta kaveri sairastu ja reissu peruuntui. Onneksi lomaa oli vielä jäljellä, joten pääsimme lähtemään pääsiäisen jälkeen reissuun. Ajopäivälle oli luvattu pelkkää aurinkoa, joten starttasimme auton aikaisin ja suuntasimme saman tien Tamokiin.

Blåbärtinden

Nousua 1230, matka 10 km ja aikaa meni 5t 15 min.

Meillä on tapana lähteä vuorille heti aamusta, joten oli kummallista olla liikkeellä vasta 12 jälkeen. Matkalla muutama parkkipaikka oli aivan täynnä ja mietin saammeko me autoa parkkiin. Yllätyksekseni vuoren juurella oli vain yksi auto ja kaksi miestä. He olivat ajatelleet menevän Sjufjelletille, mutta siellä ei saanut autoa parkkiin. He suunnitelivat ottavan tästä vähän lyhyemmän laskun.

Valmista latua oli puurajaan saakka. Olin ollut ihan varma, että vuorella on porukkaa ja nousu olisi helppo. Ladun loputtua ja seinämän jyrkentyessä aloin tekemään latua. Aurinko porotti suoraan ja oli tosi kuuma. Kaikesta huolimatta nousu meni helposti, mutta ylempänä tasaisella käskin Lautamiehen eteen aukaisemaan latua.

Nousu eteni rauhallisesti ja lämpö tuntui vievän mehuja. Teimme ladun vähän liian oikealta, mutta nousu meni hyvin. Harjanteella oli pieni tuulen vire ja vähän viileämpää, mikä helpotti oloa. Harjanteella on kiviröykkiö ja se oli hieman hankala ohittaa. Otin sukset pois ja seurasin Lautamiehen upottavia askelia. Niin vaan siitäkin päästiin.

Jatkoimme skinnailua vielä vähän matkaa, kunnes laitoimme kamat kiinni reppuun ja kävelimme ylös. Loppunousu onnistui ilman rautoja. Nousu ei kokonaisuudessaan ollut vaikea, mutta se oli raskaampi kuin ajattelin. Olin asennoitunut, että sinne olisi valmis kova latu.

Laskun alussa minua vähän jännitti. Alku on aika jyrkkä, noin 40 asteista. Lumi oli hyvää ja seinämä loivenee nopeasti. Jaloista oli veto poissa ja laskeminen oli hieman räpiköintiä. Harjanteella siirryimme aurinkoiselle puolelle ja siellä laskut menivät ihan ok. Aivan alhaalla, missä monesti on liisteri, painelin vaan menemään. Olosuhteet olivat hyvät eikä tarvinnut jännäillä mitään.

RASMUSTINDEN

Nousua 1200, matka 10 km ja aikaa meni 5 tuntuia.

Yleensä on kiva käydä uusilla vuorilla, mutta tämän kerran listalla seuraavana oli Rasmustinden, jossa olemme käyneet useammasti. Oli rentoa lähteä tänne. Edellisellä kerralla oli tosi hyvä skinilatu ja haaveilin siitä nytkin. Jollain naapurin pojalla taitaa olla kelkka, sillä kelkan jälkiä oli paljon ja osittain skiniladulla. Ei siitä silti ollut haittaa ja jälki vei oikealle niin kuin pitikin. Kunnes tuli maastonmuoto, jonka edellinen porukka oli lähtenyt kiertämään vasemman kautta. Minusta oikea puoli on parempi, joten jatkoin omaa latua sinne.

Nousu koliin meni ongelmitta, mutta sen jälkeen, kun lähtee nousemaan oikean kautta, lähellä kiviä ja harjannetta on usein jäistä. Tälläkin kertaa laitoin raudat kiinni suksiin. Muuten lumi oli pehmeää ja sen puolesta nousu meni hyvin. Viimeisellä tasaisella kohdalla ennen lopun jyrkän nousua pidin pienen tauon ja valmistauduin lopun säätöihin. Seinämällä oli isoja lumikokkareita, jotka olivat valuneet alas. Lumi oli kuitenkin tiiviin oloista ja sitä oli helppo nousta. Ennen lopun jyrkempää nousua, laitoin sukset reppuun ja taas seurasin Lautamihen jälkiä huipulle.

Noustessa lumi oli tuntunut kivalta, mutta paikoitellen siinä oli pieni kuori. Ylhäältä katsottuna harjanteen vasen varjoinen puoli näytti oikein hyvältä ja ajattelimme, että sillä puolen olisi kuivempaa lunta. Ensimmäistä kertaa päätimme laske vasemman seinämän. Ensikäännöksillä oli aivan jäistä. Olin kuitenkin sitä mieltä, että kyllä se siitä pehmenee. No pehmenihän se, mutta toinen puoli olisi ollut parempi.

Emme olleet tutkineet laskulinjoja yhtään, joten päädyimme alun jälkeen vasemmalle. Siellä oli loivempaa ja näki, mitä oli tulossa. Kun olimme alempana sieltä näki, että olisi voinut laskea suoraan eikä siinä olisi ollut kiviä edessä. Olimme sen verran vasemmalla, että lähdin vetämään poikkaria oikealle. Menin ison kiven alta ja siinä suksien alta lähti valumaan lumet pois. Vyöryn kruunu oli noin 15 senttiä ja se oli useamman metrin leveä. Tilanne ei tuntunut vaaralliselta, mutta laittoi pohtimaan, miten tästä kannattaa laskea pois. Voi olla, että seinämä, jonka kiersimme, olisi ollut vaaran paikka. Kaiken kaikkiaan olin yllättynyt, kuinka jäinen pohja varjon puolella oli.

Loppulasku auringossa oli täyttä ilottelua. Luisti hyvin ja oli sen verran loivaa, että pystyi laskemaan rennosti omaa vauhtia.

ISTINDEN

Nousua 765, matka noin 10 km ja aikaa meni 4 t 10 min.

Olimme aikaisemmin jutelleet Tamokin tienvarressa olevasta Istindenistä. Olimme aikaisemminkin käyneet siellä ja ajattelimme, että siellä on kuivaa lunta, kun se on varjossa. Säätiedotus lupasi puolipilvistä, mutta emme sen kummemmin miettineet asiaa. Majapaikan ikkunasta näki, kun pilvet tulivat ja menivät.

Minulle Istinden oli jäänyt mieleen loivana kevät kelin paikkana. Sinne on aika pitkä lähestyminen ja olin vähän yllättynyt, että ennen kaikkea Lautamies halusi sinne. Lähestyminen kesti melkein tunnin ennen kuin nousu kunnolla alkoi. Ei siinä mitään, mutta aika pitkä matka tulla niin tasaista pois laudalla.

Ensimmäinen seinämä on reitin jyrkin. Pinnan muotoja oli hankala hahmottaa, kun oli niin valkoista. Seinämän jälkeen on loivempaa, mutta koko ajan tuli valkoisempaa, kun menimme pilven sisään. Välillä reunoilta näkyi tummat kallioseinämät, mutta muuten pinnanmuodot olivat hukassa. En tykännyt tilanteesta.

Lautamies olisi halunnut koliin, mutta minä halusin alas. Lopulta nousimme noin tonniin. Päätimme odottaa, että josko keli aukenisi. Huippu on laakea ja korkeudeltaan 1400. Vieressä on muitakin seinämiä ja minusta pilvet olivat kiinni huipussa. Seisoskelimme aikamme, kunnes minulla meni hermo. Lunta sateli hiljalleen ja pelkäsin, että skinilatu menee umpeen.

Laskimme skniniladun viertä ja lumi oli aika pehmeää. Jos olisimme vähän enemmän miettineet tilannetta, olisi voinut laskea vaikka pari laskua alempana pehmeällä lumella. Nyt vaan halusin pois koko paikasta. Oli vilu ja epämiellyttävä olo.

Tasaisella osuudella Lautamiehellä luisti ihan hyvin. Hän otti laudan pois jalasta kolmesti ja käveli ylemmäs. Minä lykin ja hiihtelin menemään ongelmitta. Autolla päätettiin, että seuraavana pilvisenä päivänä voisimme mennä jonnekin matalammalle vuorelle.